KT: aarre - vai onko?

 Nene: hmm. Hänen olisi pitänyt tulla jo.

Minä: Nene-kultaaa n__n

 Nene: mitä, ihminen? etkö näe että minulla on kiire?

Minä: ...meidän pitää todella puhua tästä sinun asenteestasi joskus.

 Minä: joka tapauksessa, järjestin sinulle pienen aarteenetsinnän ^__^

Nene: *ei vaikuta innostuvan*

 Nene: kai se sitten on pakko..

Minä: älä höpise, siitä tulee hauskaa.

Nene: niin, niin.

 *haahun*

 Nene: no siinä on hemmetin iso karvavuori..

 Nene: *rullasi kartan* ei, minua ei pelota..

*hyppy*

 Nene: kyllä vain, voimani toimivat myös tässä maailmassa.

 Nene: okei, tuossa on se kartan peto..

 Nene: ei se kovin vaaralliselta vaikuta 8D

Muutaman minuutin kuluttua Nene meni makaamaan hieman kauemmas 'hirviöstä' koirastani

 Nene: *hiljaista kiroilua* miksi annoin sen ihmisen suostutella minut tähän?..

 Nene: hm? sumua? ei kai se typerys hankkinut tänne sumukoneitakin?

Nene: ....kornia. Pyörre, sumua. Hei, en minä ole lapsi!!

 Nene: eli nyt vain hyppään alas tästä. Ja löydän keksin. Tai mikä lie onkaan se aarre.

Ja näin, hetkeä myöhemmin

 Nene: aarrearkku .___.

 Nene: kiitos, kartta ~

 *avaa salvan*

 Nene: kultaa, kultaa! se hankki tänne kultaa!

 Nene: ....

 Nene: suklaakolikoita?